Suru, Rakkaus ja Kiitollisuus

Maailmani pysähtyi noin 2 viikkoa sitten. Jouduin luopumaan parhaasta ystävästäni, joka oli ollut uskollisin ystäväni reilusti yli kymmenen vuotta. Olin ehtinyt jo miettiä, että, kun aika on, niin tuhkaan ystäväni ja ripottelen hänet tutuille lenkkipoluille. Olimme kuitenkin viime vuodet olleet aikalailla omalla tontilla terveydellisistä syistä, joten halusin, että hänen maallinen kulkuneuvonsa on kanssani kotona.

Olin alusta asti suunnitellut etupihalle "Englantilaista-puutarhaa" mutta ajatus oli niin suurellinen, että ajattelin sen siirtyvän vuosi toisensa jälkeen. Tämän surullisen tapahtuman vuoksi, puutarha alkoi rakentumaan nopeampaa kuin ajattelin. Välillä ajatus toisen hautaamiseen keskelle "rakennustyömaata" lisäsi surua mutta ajatus siitä, että Rakkaani ansaitsee kauneimman ja näkyvimmän paikan maailmassa (ainakin omalla tontilla), puutarha alkoi rakentumaan.

Jatkan tästä projektista myöhemmin, kun asia ei ole enää niin kipeä. Olen niin kiitollinen kaikista vuosista, jotka hän oli luonani ja omasta puutarhasta, jossa pääsen käsittelemään sekä purkamaan tunteitani.